Mittaustapoja

11.mittaa.pisinvarvas.jpg
10.pisin.varvas.jpg

• Mittaa jalka iltapäivällä, jolloin jalkaterä on isoimmillaan. Painovoima ja päivän aikana tapahtunut kuormitus tekevät jalkaterästä isomman.
• Mittaa molemmat jalkaterät mahdollisen kokoeron vuoksi. Jalkaterät ovat eripituiset noin 40 %:lla ihmisistä. Osta jalkine aina isomman jalan mukaan.
• On tärkeä sovittaa jalkineita molempiin jalkoihin. Suositeltavaa on, että lapsi olisi aina itse mukana sovittamassa jalkineita. Kävelyn ja hyppimisen tulee näyttää luonnolliselta ja helpolta, kuten jalassa ei jalkineita olisikaan.
• Jalkaterän pituus mitataan aina kantapään takaa pisimmän varpaan kärkeen. Uutta jalkinetta ostettaessa jalkaterän mittaan lisätään kasvu- ja käyntivara. Käytössä olevan jalkineen sopiva pituus on jalkaterän pituus + käyntivara (12 mm).

 

Piirroskuvan teko

30.piirros.jpg

• Aseta lapsi seisomaan paperin päälle pienessä haara-asennossa, katseen ollessa suoraan eteenpäin, paino mahdollisimman tasaisesti molemmilla jaloilla. Jos lapsi katsoo alaspäin, painopiste siirtyy eteenpäin ja jalan kuormitus muuttuu.
• Kun jalan ääriviivat on piirretty, varpaiden eteen lisätään kasvu- ja käyntivaraa (12–17 mm), noudattaen varpaiden mallia.
• Piirrä molempien jalkaterien ääriviivat paperille. Ohuen paperin sijasta kannattaa käyttää kartonkia, se pitää muotonsa paremmin. Pidä kynä mahdollisimman pystysuorassa alustaa vasten, jotta kuvasta tulee mahdollisimman todenmukainen. Varpaita piirtäessä voi kevyesti painaa niiden päältä, jotta ne eivät koukistu kynän osuessa varpaiden päähän. Näin jalkaterä pysyy paremmin myös paikallaan.
• Leikkaa piirrokset irti lisätyn kasvu- ja käyntivaran kanssa. Jos toinen piirros on pidempi tai isompi kuin toinen, valitaan niistä isompi. On tavallista että jalat ovat keskenään eri mittaiset.
• Paperista voi leikata myös parin sormen levyisen suikaleen (ks. vasemman puoleinen kuva). Muista pyöristää suikaleen kantapää, jotta mitta istuu jalkineeseen! Piirroksen johon on lisätty varat, voi mitata ja käyttää saatua mittaa vertauskohteena jalkineen sisämitan kanssa, varsinkin jos ostaa jalkineita verkkokaupasta.
• Jos kasvu- ja käyntivaralla varustettu piirrosmalli sopii jalkineeseen taipumatta ja rypistymättä, niin sopii myös jalkaterä pituudeltaan. Jos malli jää mutkalle tai rypistyy kärjestä, jalkine on liian pieni. Jos malli pääsee vapaasti kulkemaan jalkineen pohjassa edestakaisin, jalkine on liian iso. Jos piirrosmalli rypistyy paljon sivuilta, jalkine voi olla liian kapea.

 

13.piirros.varat.leikattu.jpg
16.kenka.o_v.jpg


 

Mittaustilanteesta voi tehdä myös yhteisen kuvataidehetken lapsen kanssa

Lapsen jalat voi maalata sormivärein ja pyytää lasta seisomaan ja kävelemään paperin päällä. Lapsen jalan ääriviivat tulee tässäkin tapauksessa piirtää (lapsen seistessä tasaisesti molemmilla jaloilla, katseen ollessa eteenpäin) ja lisätä näihin piirroksiin kasvu- ja käyntivara (12–17 mm). Ylimääräiset jalanjäljet voi kehystää seinälle tai askarrella niistä jotakin muuta.

 

Jalan mittaus seinän ja viivoittimen avulla

29.1piirra.kasi.pitelee.kirja.mittaa1-2.jpg

• Aseta lapsi seisomaan paperin päälle pienessä haara-asennossa, katseen ollessa suoraan eteenpäin, paino mahdollisimman tasaisesti molemmilla jaloilla. Jos lapsi katsoo alaspäin, painopiste siirtyy eteenpäin ja jalan kuormitus muuttuu.
• Aseta molempien jalkaterien eteen pisimmän varpaan kohdalle esimerkiksi kirja seinän suuntaisesti, ja piirrä viiva pisimmän varpaan molemmin puolin kirjan suuntaisesti.
• Piirrettyäsi viivan molemmista jalkateristä mittaa seinän ja viivan välinen mitta ja lisää siihen kasvu- ja käyntivara (12–17 mm). Jalan ääriviivat voi halutessaan piirtää, näin jalkineen leveyden ja sopivuuden hahmottaminen on helpompaa. Pidä kynä mahdollisimman pystysuorassa alustaa vasten, jotta kuvasta tulee mahdollisimman todenmukainen. Varpaita piirtäessä voi kevyesti painaa niiden päältä, jotta ne eivät koukistu kynän osuessa varpaan päähän. Näin jalkaterä pysyy paremmin myös paikallaan.
• Leikkaa piirrokset irti lisätyn kasvu- ja käyntivaran kanssa. Jos toinen piirros on pidempi tai isompi kuin toinen, valitaan niistä isompi. On tavallista että jalat ovat keskenään erimittaiset. Paperista voi leikata myös parin sormen levyisen suikaleen. Muista pyöristää suikaleen kantapää, jotta mitta istuu jalkineeseen!
• Piirroksen johon on lisätty varat, voi mitata ja käyttää saatua mittaa vertauskohteena jalkineen sisämitan kanssa, varsinkin jos ostaa jalkineita verkkokaupasta.
• Jos kasvu- ja käyntivaralla varustettu piirrosmalli sopii jalkineeseen taipumatta ja rypistymättä, niin sopii myös jalkaterä pituudeltaan. Jos malli jää mutkalle tai rypistyy kärjestä, jalkine on liian pieni. Jos malli pääsee vapaasti kulkemaan jalkineen pohjassa edestakaisin, jalkine on liian iso. Jos piirrosmalli rypistyy paljon sivuilta, jalkine voi olla liian kapea.

29.2.piirra.kasi.pitelee.kirja.mittaa2-2.jpg

  

Vertaamalla lapsen jalkaa jalkineen pohjalliseen

16.kenka.o_v.jpg
20.pohjallinen.piirros.mitta.jpg

 Jalan voi mitata myös vaihtoehtoisesti vertaamalla muuhun irtopohjalliseen, joka sopii mitoiltaan jalkineeseen.
• Aseta lapsi seisomaan pohjallisten päälle pienessä haara-asennossa, katseen ollessa suoraan eteenpäin ja paino mahdollisimman tasaisesti molemmilla jaloilla. Jos lapsi katsoo alaspäin, painopiste siirtyy eteenpäin ja jalan kuormitus muuttuu.
• Lapsen pisimmän varpaan eteen ja pohjallisen kärjen väliin tulee jäädä tyhjää tilaa 12–17 mm. 12 millimetriä on keskimääräinen aikuisen etusormen leveysmitta.
• Lapsen jalkaterän tulee sopia pohjalliseen myös leveydeltä. Jos jalkaterä tulee pohjallisen yli puoli senttiä molemmin puolin ja varsinkin päkiältä, on jalkine liian kapea. Kapea jalkine puristaa päkiää ja varpaita kasaan ja saattaa aiheuttaa kipua, hiertymiä ja asentomuutoksia.
• Pohjallinen voi olla liian iso tai liian pieni jalkineeseen jossa se on. Jos pohjallinen nousee kärjeltä tai kannalta ylöspäin tai jos se taipuu mutkalle, se on liian pitkä. Jos pohjallista pystyy siirtämään edestakaisin jalkineen sisällä, se on liian lyhyt.