Vielä pari kuukautta sitten omaksi iloksi sulkapalloa pelannut Antti Kärki on tuore vammaissulkapallon suomenmestari. Kiireinen yrittäjä ja isä on laittanut elämäntapansa ja treenikalenterinsa uusiksi ja edessä häämöttävät jo kansainväliset sulkapallokentät.
“Olen pelannut lentopalloa ja harrastanut uintia, nykyään pelaan sulkapallon lisäksi salibandya, käyn kuntosalilla, hiihdän ja liikun paljon luonnossa metsästysharrastuksen parissa. Täällä maalla saa myös paljon hyötyliikuntaa pihapuhteissa. Syksyn tulevia koitoksia ajatellen aloittanut pyöräilyn aerobisena harjoitteluna”, luettelee Antti Kärki.
Antti käyttää liikkumiseen reisiproteesia. Antille mieleiset, juoksua, nopeita käännöksiä ja epätasaisia maastoja sisältävät lajit haastavat proteesiratkaisun. Nykyinen ratkaisu on vuosien kokeilun ja oppimisen tulos.
”Polven olen pyrkinyt jäykistämään niin, että joudun pakottamaan koukkuun menon, sillä vasemmassa jalassani ei ole ponnistavia lihaksia. Liike lähtee lantiosta, mikä tarkoittaa, että polven kontrollointi on äärettömän huonoa. Taipuva polvi ei pysyisi mukana vauhdissa esimerkiksi juostessa.”
Antti polkee normaalilla vaihdepyörällä, ja vuosien kokemuksen myötä hän on oppinut hyödyntämään siinä myös proteesijalkaa, vaikka siinä ei ole varsinaista polkuvoimaa olekaan.
Rohkea rokan syö
Antin kimmoke sulkapalloon on lähtenyt lapsuuden pihapeleistä. Kun kotipaikkakunnalle rakennettiin uusi liikuntahalli ja pihanurmet vaihtuivat oikeisiin sisäkenttiin, Antti huomasi olevansa lahjakas pelaaja.
“Sulkapallon pelaaminen on ollut minulle luontevaa, mutta se on ollut kuitenkin vain yksi harrastus muiden mukana.”
Antti esiintyi amputoitujen ja dysmeliapotilaiden Rajaton-tapahtuman lajiesittelyssä, mistä sulkapalloilija ja VAU:n hallituksen jäsen Jyry Loukiainen huomasi hänen kykynsä.
”Loukiainen nykäisi minua hihasta, että kuukauden päästä on vammaissulkapallon SM-kisat, joista sinulla olisi jotain kotiin tuotavaa. Parin viikon miettimisen jälkeen tein päätöksen, että lähden mukaan.”
Vammaissulkapalloa pelataan pienemmällä kentällä ja kisoissa käytetään oikeaa sulkaa. Isolla kentällä ja vain muovisulilla tähän asti pelanneelle Antille tuli kiire totuttautua kilpailuolosuhteisiin.
“Onneksi pelikaverini oli joustava ja pystyimme harjoittelemaan oikealla sulalla ja pienemmällä kentällä, jotta sain tuntumaa. Kovasti jännitti mennä turnaukseen, mutta hyvin kävi!”
Suomessa pystypelaajat pelaavat kaikki samassa sarjassa, mutta kansainvälisesti eri vammaluokille on omat sarjansa. Suomessa ei ole myöskään luokittelijoita, joten Antin täytyy mennä pelaamaan kansainväliseen turnaukseen saadakseen vammaluokituksen.
”Ajattelin, että menen ainakin kerran kansainväliseen turnaukseen pelaamaan ja saamaan luokituksen. Ensimmäinen tilaisuus tähän olisi Euroopan-mestaruuskisoissa tulevana syksynä. Pääsen ryhmän mukana ilman tulospaineita. Tärkeintä on, että saan vammaluokituksen ja näen missä maailmalla mennään. Jos näyttää, että pärjään Euroopan tasolla, niin voin suunnitella eteenpäin.”
Elämäntavat remonttiin
Yrittäjä- ja perhekiireiden takia Antin urheilu ei ole ollut enää tavoitteellista tai suunnitelmallista urheilu ja aerobinen treenaaminen on jäänyt pois. Elämäntavat eivät ole olleet urheilijamaisia.
”Olen tehnyt treeniohjelman ja lähdetään terveellisesti ja katsomaan mihin rahkeet riittää. Kansainväliseen turnaukseen en ihan tältä istumalta lähtisi, mutta siihen on vielä monta kuukautta. Ehdin vielä tekemään tosi paljon.”
Sulkapallo on iso laji kansainvälisesti, ja vammaluokka määrittelee pelataanko pienellä vai isolla kentällä, jolla pitää pystyä liikkumaan ihan toisella tavalla kuin pienellä.
”Olen pelannut terveiden kanssa isolla kentällä, joten en näe siinä ongelmaa. Mutta uskon, että pienellä kentällä pelaaminen voisi olla minulle etu.”
”Turnauksiin tottumattomalle on jännä paikka mennä kilpailuun. Jos pystyn suorittamaan omalla tasollani, minulla pitäisi olla mahdollisuudet pärjätä. Katsotaan sitten, miten kisahermo pitää.”