Olen Jessika Markkanen, kilpauimari, ikä 18 vuotta. Minulla on lievä oikeanpuoleinen hemiplegia, olen siis parauimari. Aloitin uinnin neljävuotiaana ja tuolloin pelkäsin vettä niin paljon, etten meinannut uskaltaa mennä veteen. Onnekseni äitini kannusti minua jatkamaan, toteamalla että ”uinnin saa lopettaa, kun osaa uida 200m”. No joo, The Hootersia lainaten ”So jump in the river and learn to swim”.
Aloitin kilpauinnin syksyllä 2009 ja sen jälkeen olenkin kierrellyt tasaisesti kilpailuja kotimaassa ja ulkomailla. Sain kansallisen kilpailuluokituksen (S9, SB9, SM9) vuoden 2011 pohjoismaiden mestaruuskilpailuihin, jotka pidettiin Oulussa.
PM-kilpailut menivät mukavasti, sillä onnistuin voittamaan kaikkien osallistumani neljän lajiani nuorten pohjoismaiden mestaruudet. Lisäksi sain kokemusta aikuisten viestijoukkueista sijoittumalla kahdessa lajissa hopealle. Tuolloin uitiin myös aikuisten Suomen mestaruuksista ja onnistuin omissa lajeissani pääsemään mitaleille.
Keväällä 2012 oli aika kokeilla omaa kuntoani kansainvälisellä tasolla. Ensimmäiset kansainväliset kisani olivat Englannin Sheffieldissä. Näissä kisoissa sain kansainvälisen luokitukseni (S10, SB9, SM10) ja paljon lisää kokemusta aina finaalipaikkaa myöden. Keväällä 2013 kävin uudestaan hakemassa kokemusta Sheffieldissä, mutta intohimoni uintiin oli hetken kadoksissa ja päätin siirtyä ratsastukseen. Hevoset ja ratsastus on kuulunut perheemme touhuihin jo äitini lapsuudesta saakka, joten siirtyminen ei ollut kovinkaan vaikeaa, tai niin ainakin luulin. Lapsuuden selkävamma nosti kuitenkin kivuliaasti päätään, enkä kyennyt enää ratsastamaan kilpatasolla. Kipujen ja turhautumisen äärellä jäin miettimään, tuleeko minusta sittenkään kilparatsastajaa. Oli aika palata altaaseen.
Syksyllä 2015 aloitin uinnin uudestaan, Vanders otti minut ilomielin riveihinsä ja laadimme valmennusjohdon kanssa selkeät tavoitteet. Alkuun uintikin oli yhtä tuskaa, sillä selkä kipuili kaiken aikaa, eikä uinnista tahtonut tulla yhtään mitään. Syksyllä 2015 osallistuin SM-kilpailuihin tuloksena kaksi hopeaa ja yksi kulta. Selkäkipujeni johdosta jouduin jättämään viimeisen kilpailupäivän väliin.
Kesällä 2016 suuntasimme Berliiniin, saksaan. Berliinin Open GP-kisoissa sain uudet kilpaluokitukset (S9, SB9, SM9). Syksyllä 2016 vaihdoin uimaseuraa, HSS, saadakseni harjoitusmääriäni nostettua.
Kevät 2017 toi tullessaan sekä Sheffildin kilpailut, että näissä MM-rajojen alitukset 50 ja 100 metrin vapaauinnissa sekä 100 perhosuinnissa. MM-kilpailut oli tarkoitus käydä Meksiko cityssä lokakuussa, mutta traagisen 19.9.2017 tapahtuneen maanjäristyksen vuoksi kilpailuja täytyi siirtää. Tuolloin päätimme, että lähden Nuorten Em-kilpailuihin (European para youth games) Italian Genovaan. Genovassa onnistuin voittamalla sekä 100 metrin selkä- että perhosuinnit ja sijoituin toiseksi 200 metrin sekauinnissa sekä 100 metrin vapaauinnissa. Meidän uimareiden onneksi MM-kilpailut saatiin järjestettyä joulukuussa Meksikossa. Ensimmäiset MM-kilpailuni onnistuivat hyvin ja paras sijoitukseni oli viides 100 metrin perhosuinnissa. Vastaavasti 50 metrin ja 100 metrin vapaauinneissa olin kuudes.
Minut on valittu nuorten paralympiaryhmään ja suomen maajoukkueeseen, joten tavoitteet ovat Tokiossa 2020.
Vaikka uinkin kesät talvet, en vietä altaalla aivan kaikkea aikaani kaakeleita mittaillen vaan osan ajastani vie Jackrussellinterrieri, Zip jonka kanssa lenkkeilen ja harrastan agilityä.
Mikäli liikut Mäkelänrinteen uintikeskuksella, niin löydät minut aika varmasta altaasta tai kahviosta. Tule rohkeasti juttelemaan. Voit seurata minua myös Facebookissa https://www.facebook.com/Jessika-Markkanen-466812860380078/ , saat käydä tykkäämässä.