Maantiellä, vapaana kulkemaan

25. syyskuu 2018 - admin

– Meni melkein kaksi vuotta hukkaan, Ella Vanhala nauraa. Hän pohtii, miksei hankkinut ajokorttia ja apuvälineillä varustettua autoa heti, kun se olisi ollut mahdollista. Vanhalalle auto merkitsee vapautta. Oman volkkarin ratissa maailma on avoin.

 

Tuusulalainen tradenomi Ella Vanhala, 25, tekee toimistotöitä kuljetusalan yrityksessä. CP-vamman aiheuttamat liikuntarajoitteet merkitsevät, että hän on liikkunut pääasiassa sähkömopolla, käytössä on myös sähkö- ja manuaalipyörätuoli. 

–  Silloin kun ei ollut autoa, mopo jäi jumiin lumessa milloin mihinkin ja junalla meneminen oli talvella ihan mahdotonta, kun laiturit ovat täynnä lunta ja jäätä.

Uusi maailma avautui, kun hän 19-vuotiaana ajoi ajokortin.

– Oltiin mietitty, että jos minulla on aina avustaja mukana mitä väliä on, kuka autoa ajaa. Mutta kun näitä ratkaisuja on ja jos pystyn täysin itsenäisesti toimimaan, niin miksi ei?

Periaatteessa Vanhala olisi saanut ajaa ajokortin erikoisluvalla jo 17-vuotiaana.

– Sitä aina välillä harmittelen, että meni melkein kaksi vuotta hukkaan, Vanhala tuumii.

 

Tarkkaan simuloitu ja testattu nainen

Autohankinnan ensivaiheena olivat erilaiset reaktio- ja havainnointitestit liikennelääketieteen erikoislääkärin ja neurologin vastaanotoilla. Simulaattorilla testattiin myös, riittävätkö voimat kääntää rattia.

– Minulta puuttuu tasapaino, pysyn jaloillani, mutten pysy pystyssä. Myös tämän vaikutusta testattiin. Sekä oma, että muiden turvallisuus on tärkeää. Testit olivat tosi tarkat ja jäi itsellekin sellainen varmuus, että pystyn ajamaan autoa.

 

Pyörätuolihissillä kyytiin ja menoksi

Ella Vanhalan ikioma auto on Volkswagen Transporter, jolla hän on ajanut myös autokoulun. Autossa on kolme paikkaa: kuskin istuin, matkustajan paikka ja takana vielä tilaa yhdelle.

– Autossa on pyörätuolinostin takaovella, mihin ajan sähkömopolla. Kun olen autossa, laitan kaukosäätimestä hissin ylös, kasaan ja oven kiinni. Se on tosi helppo homma.

Autoon on asennettu kuljettajan istuimeen istuimensiirtolaite. Istuin siirtyy kiskoilla noin auton puoliväliin ja kääntyy sivuttaissuunnassa.

– Ajan sähkömopon penkin viereen, siirryn penkkiin, käännän penkin suoraan, ja sitten kiskoilla eteen.

 

Yrityksen ja erehdyksen tietä

Vanhala oli koko ajan mukana, kun autoa varusteltiin Respectalla Tuusulassa. Hän kävi kuutisen kertaa kokeilemassa ja testaamassa, mitkä ratkaisut toimivat.

– Kyllä siinä sai päänsä puhki miettiä, miten sen saa toimimaan.  Mutta nyt se toimii hyvin, selviän autoilusta täysin itse. Ne ovat ihan mahtavia Pelle Pelottomia, jotka ovat tehneet nämä asennukset.

Apuvälineinä on korotettu jalkalauta, koska Vanhala ei ole kovin pitkä. Lisäksi auton ohjaamista helpottaa rattinuppi. Vilkuissa on pidennykset, ettei niihin tarvitse kurottaa. Autoon kokeiltiin myös kehäkaasua, jota olisi pitänyt systemaattisesti painaa koko ajan. Se ei hänen kohdallaan toiminut.

– Nyt painan jalalla kaasua, sen verran on nilkassa liikettä, että se onnistuu.

Vammaispalvelulain mukaan auto kuuluu kuntien harkinnanvaraisiin asioihin. Ella Vanhalalle autosta ja sen varustelusta korvattiin puolet, lisäksi kustannuksia helpottaa autoverovähennys.

 

Autoilua aivan jokaisena päivänä

Kuudessa vuodessa Volkswagenin mittariin on tullut vähän yli 100 000 kilometriä.

– Se on paljon, eikä siinä silti ole mitään turhaa ajoa.

– Kun olin nuorempi, vanhemmat joutuivat aina nostamaan minua henkilöautoon ja pyörätuolia takakonttiin. Nyt on niin helppoa, kun vain sujauttaa autoon sisään. Se helpottaa muitakin.

 

Koiramaista kyytiä

Jos auto on ilo, niin Vanhalalla on myös toinen loistava kaveri. Kun Ella Vanhala lähtee matkaan, labradorinnoutaja Korallilla on aina etupenkkipaikka, tietenkin.

– Jos joku muu on mukana, niin se melkein mököttää, kun joutuu taakse.

Koira on avustaja tai oikeastaan työkoira, joka auttaa kaikenlaisessa: nostaa tavaroita, painaa hissinnappuloita, sulkee ja avaa ovia. Se auttaa jopa riisuutumisessa ja pukemisessa. Kaupassa koira kerää ostoksia alahyllyltä, laittaa ostoskoriin ja nostaa kassahihnalle. Korall osaa nostaa pyykkiä koneeseen ja koneesta pois. Ja illan tullen vetää vielä peittoa päälle.

Autoilevalle nuorelle naiselle koirasta on vielä yksi erityinen apu:

– Koira osaa etsiä nimettyjä esineitä. Autonavaimet ovat aina hukassa, ja hän osaa löytää ne. Koira on niin monta vuotta kulkenut rinnalla, että tietää kyllä, mikä on homman nimi.

Yksi muukin erikoispalvelu löytyy.

– Minulla on niin hyvä tuuri, että meidän isä tankkaa ja vielä maksaakin, Vanhala kertoo.

– Jos olen ollut jossain tien päällä, olen käyttänyt palveluasemaa tai sitten ihan reilusti kysynyt, että onko pieni hetki, voisitko tankata minulle. Ihmiset ovat kyllä hyvin avuliaita.

Vanhalalle on ollut äärimmäisen iso asia päästä itse auton rattiin. Se merkitsi uusien maailmojen avautumista.

– Ei ole ”vankina”, voi lähteä ja mennä, eikä tarvitse odotella ja sumplia takseja etukäteen. Se on todella suuri asia itsenäisyyden kannalta.

 

 

Lisätietoa autoilun apuvälineistä: Ratkaisut - Autoilun apuvälineet