Entistä parempaa työhyvinvointia sosiaali- ja terveysalalle

Etenkin terveyskeskusten vuodeosastojen sekä vanhainkotien työntekijät pitävät omia työolojaan sekä henkisesti että ruumiillisesti kuormittavina. Juurikin näissä vanhustenhuollon töissä esiintyy usein vaikeita ja epämukavia työasentoja, raskaiden nostojen ja yksipuolisten liikkeiden ohella. Työn fyysinen kuormittavuus aiheuttaa myös sairauspoissaoloja ja rasittaa siten työntekijän oman hyvinvoinnin lisäksi myös työnantajan lompakkoa. Sairausvakuutusjärjestelmästä korvattuja pitkiä, vähintään yhdeksän päivää kestäneitä sairauspoissaoloja oli vuonna 2011 sosiaali- ja terveystoimialalla 8,2 päivää yhtä työllistä kohden. Sairauspoissaolopäivien suurimmat syyt olivat tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet sekä mielenterveyshäiriöt. Tutkimuksesta käy kuitenkin ilmi, että etenkin suorassa asiakas- tai potilaskontaktissa toimivat kokevat työssään usein iloa ja mielihyvää, asiakastyö koetaan antoisaksi. (Työterveyslaitos: Työ ja Terveys Suomessa 2012)

Miten siis työyksiköissä voitaisiin parantaa työn fyysiseen kuormittavuuteen vaikuttavia tekijöitä, jotta potilastyö voisi tuottaa mielihyvää jatkossakin ja työssä jaksettaisiin vähä vähältä etäämmälle siirtyviin eläkepäiviin asti?

Hyvänä tiennäyttäjänä tässä kuormittavuuteen vaikuttamisessa on toiminut Rovaniemen terveyskeskussairaalan 36-paikkainen pitkäaikaispotilaiden vuodeosasto. Vuodeosastolla oli vuonna 2009 yli 900 päivää sairauspoissaoloja, mutta tehdyn hyvinvointityön myötä määrä väheni siten, että sairauspoissaoloja oli vuonna 2012 enää 300 päivää. Tähän päästiin satsaamalla hoitajien työhyvinvointiin: panostettiin koulutukseen (Potilassiirtojen ergonomiakortin® suoritti 10 hoitajaa ja nämä ohjasivat kollegoitaan ergonomisempiin työtapoihin), opeteltiin ottamaan siirtotilanteissa enemmän potilaan omia voimavaroja käyttöön ja hankittiin potilasnostimia ja siirtämisen apuvälineitä. Koulutukseen ja apuvälinehankintoihin panostettiin yhteensä 20 000 € ja kun arvioidaan yhden sairauspoissaolopäivän hinnaksi työnantajalle 300 €, voidaan todeta, että poissaolopäivien väheneminen 600 päivällä toi työnantajalle koulutukseen ja välineisiin panostamisenkin jälkeen säästöä 160 000 €. (Tamminen-Peter: Potilassiirrot – Taitava avustaja aktivoi ja auttaa, 2013). Merkittävää, eikö totta?

Omassa asiakastyössäni toimin hoitotyön fyysisen kuormittavuuden ja siihen vaikuttavien keinojen parissa lähes päivittäin. Asiakaskuntani koostuu pääasiassa erikoissairaanhoidon yksiköistä, joissa potilasmateriaali on usein haastavaa ja hoitotyö ja toimenpiteet voivat olla hyvinkin erilaisia. Lähtiessäni pureutumaan mihin tahansa työn kuormittavuuden epäkohtaan, on minun ensin selvitettävä nykytilanne - mitkä hoitotoimenpiteet ja potilaan siirtotilanteet kussakin työyksikössä koetaan raskaimmiksi ja mitä menetelmiä ja mitä välineitä näissä toimenpiteissä nykyhetkellä käytetään. Tämän jälkeen lähden yhteistyössä osaston ergonomiavastaavan tai osastonhoitajan kanssa pohtimaan ja kokeilemaan, millaiset siirtämisen apuvälineet voisivat keventää kutakin työtehtävää. Apuvälineiden tarvetta ja soveltuvuutta arvioidessa törmään usein tilanteeseen, että osaston kaapista löytyy jo valmiiksi tilannetta helpottava apuväline, se on vain kiireessä unohtunut kaapin perukoille, eikä välttämättä välineen kaikki käyttötilanteetkaan ole enää hoitohenkilökunnalle tuttuja. Niissä tilanteissa, joissa osaston omasta valikoimasta ei löydykään sopivaa apuvälinettä, voi Respectan apuvälinevalikoimasta löytyä helpottava ratkaisu.

Asiakkaitteni joukossa on monia siirtoergonomian haasteet mainiosti ratkaisseita yksiköitä. Koen etenkin Työterveyslaitoksen järjestämän Potilassiirtojen Ergonomiakortti®-koulutuksen yleistymisen ja muun lisääntyneen siirtoergonomiakoulutuksen vaikuttaneen positiivisesti kuormittavuuden vähenemiseen näissä yksiköissä. Koulutus on yksi avaintekijä hoitotyön keventämisessä, mutta haasteita asettavat vielä suunnitelmallisuus, totuttujen tapojen muuttaminen ja asenteet. Kuormittavuuden aiheuttamat ongelmat tunnistetaan aika hyvin, mutta keinoja kuormituksen vähentämiseksi ei tunneta riittävän hyvin. Uusien toimintatapojen ottaminen käyttöön on haastavaa, mutta meillä kaikilla on mahdollisuus selättää tuo haaste positiivisella ja osallistuvalla asenteella.

Ja mitä tuohon suunnitelmallisuuteen tulee, palaan aiheeseen seuraavassa kirjoituksessa. Työturvallisuuslaki ohjaa työnantajaa työn vaarojen tunnistamisessa ja fyysisten riskien arvioinnissa sekä hallinnassa. Toimiva menetelmä riskien arviointiin ja toimintasuunnitelman tekemiseen tuntuu vain olevan monessa yksikössä vähän hakusessa. Joten seuraavaan kertaan, stay tuned!

 

Henna Lehtonen Respecta Oy

Henna Lehtonen on toiminut Respecta Oy:ssä vuodesta 2008 ja on pureutunut asiakkaiden apuvälinetarpeisiin Etelä-Suomen alueella etenkin erikoissairaanhoidon yksiköissä. Henna on suorittanut Työterveyslaitoksen Potilassiirtojen Ergonomiakortin® ja osallistuu säännöllisesti kansainväliseen National Patient Handling Advicor -koulutukseen.

 

Lähteet:

Työterveyslaitos (2013). Työ ja Terveys Suomessa 2012. Seurantatietoa työoloista ja työhyvinvoinnista. Tampere: Tammerprint Oy 2013.

Tamminen-Peter, L.; Wickström, G. (2013). Potilassiirrot – taitava avustaja aktivoi ja auttaa. Helsinki: Otava.

 

Katso lisää:

Organisaatiolle - Ergonomiaratkaisut

Kuvasto - Siirtyminen