Tuttua juttua – hoitotyö sosiaali- ja terveysalalla on useimmiten raskasta puuhaa. Tämä käy ilmi Työ ja terveys Suomessa 2012-haastattelututkimuksen katsauksesta.
Etenkin terveyskeskusten vuodeosastojen sekä vanhainkotien työntekijät pitävät omia työolojaan sekä henkisesti että ruumiillisesti kuormittavina. Juurikin näissä vanhustenhuollon töissä esiintyy usein vaikeita ja epämukavia työasentoja, raskaiden nostojen ja yksipuolisten liikkeiden ohella. Työn fyysinen kuormittavuus aiheuttaa myös sairauspoissaoloja ja rasittaa siten työntekijän oman hyvinvoinnin lisäksi myös työnantajan lompakkoa. Sairausvakuutusjärjestelmästä korvattuja pitkiä, vähintään yhdeksän päivää kestäneitä sairauspoissaoloja oli vuonna 2011 sosiaali- ja terveystoimialalla 8,2 päivää yhtä työllistä kohden. Sairauspoissaolopäivien suurimmat syyt olivat tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet sekä mielenterveyshäiriöt. Tutkimuksesta käy kuitenkin ilmi, että etenkin suorassa asiakas- tai potilaskontaktissa toimivat kokevat työssään usein iloa ja mielihyvää, asiakastyö koetaan antoisaksi. (Työterveyslaitos: Työ ja Terveys Suomessa 2012)
Miten siis työyksiköissä voitaisiin parantaa työn fyysiseen kuormittavuuteen vaikuttavia tekijöitä, jotta potilastyö voisi tuottaa mielihyvää jatkossakin ja työssä jaksettaisiin vähä vähältä etäämmälle siirtyviin eläkepäiviin asti?

Omassa asiakastyössäni toimin hoitotyön fyysisen kuormittavuuden ja siihen vaikuttavien keinojen parissa lähes päivittäin. Asiakaskuntani koostuu pääasiassa erikoissairaanhoidon yksiköistä, joissa potilasmateriaali on usein haastavaa ja hoitotyö ja toimenpiteet voivat olla hyvinkin erilaisia. Lähtiessäni pureutumaan mihin tahansa työn kuormittavuuden epäkohtaan, on minun ensin selvitettävä nykytilanne - mitkä hoitotoimenpiteet ja potilaan siirtotilanteet kussakin työyksikössä koetaan raskaimmiksi ja mitä menetelmiä ja mitä välineitä näissä toimenpiteissä nykyhetkellä käytetään. Tämän jälkeen lähden yhteistyössä osaston ergonomiavastaavan tai osastonhoitajan kanssa pohtimaan ja kokeilemaan, millaiset siirtämisen apuvälineet voisivat keventää kutakin työtehtävää. Apuvälineiden tarvetta ja soveltuvuutta arvioidessa törmään usein tilanteeseen, että osaston kaapista löytyy jo valmiiksi tilannetta helpottava apuväline, se on vain kiireessä unohtunut kaapin perukoille, eikä välttämättä välineen kaikki käyttötilanteetkaan ole enää hoitohenkilökunnalle tuttuja. Niissä tilanteissa, joissa osaston omasta valikoimasta ei löydykään sopivaa apuvälinettä, voi Respectan apuvälinevalikoimasta löytyä helpottava ratkaisu.

Ja mitä tuohon suunnitelmallisuuteen tulee, palaan aiheeseen seuraavassa kirjoituksessa. Työturvallisuuslaki ohjaa työnantajaa työn vaarojen tunnistamisessa ja fyysisten riskien arvioinnissa sekä hallinnassa. Toimiva menetelmä riskien arviointiin ja toimintasuunnitelman tekemiseen tuntuu vain olevan monessa yksikössä vähän hakusessa. Joten seuraavaan kertaan, stay tuned!
Henna Lehtonen Respecta Oy
Henna Lehtonen on toiminut Respecta Oy:ssä vuodesta 2008 ja on pureutunut asiakkaiden apuvälinetarpeisiin Etelä-Suomen alueella etenkin erikoissairaanhoidon yksiköissä. Henna on suorittanut Työterveyslaitoksen Potilassiirtojen Ergonomiakortin® ja osallistuu säännöllisesti kansainväliseen National Patient Handling Advicor -koulutukseen.
Lähteet:
Työterveyslaitos (2013). Työ ja Terveys Suomessa 2012. Seurantatietoa työoloista ja työhyvinvoinnista. Tampere: Tammerprint Oy 2013.
Tamminen-Peter, L.; Wickström, G. (2013). Potilassiirrot – taitava avustaja aktivoi ja auttaa. Helsinki: Otava.