Rion paralympialaisten hopeamitalisti Marjaana Heikkinen iloitsee paraurheilun saamasta huomiosta ja arvostuksesta. Hänen mielestään tärkein taisto käydään kuitenkin oman itsensä voittamiseksi. Vähän liikuntaa on parempi kuin ei liikuntaa lainkaan.
Siilinjärven Ponnistuksen sekä kuulantyönnössä että keihäänheitossa kilpaileva Marjaana Heikkinen on yksi Suomen menestyneimpiä paraurheilijoita. Rion 2016 paralympialaisista hän toi Suomelle hopeaa keihäänheiton F34-luokassa.
”Rion kisa oli positiivisempi, mitä median kirjoittelun perusteella olisi voinut kuvitella. Kisakylä oli viihtyisä ja suorituspaikat, majoitus sekä kuljetukset toimivat moitteetta. Apua oli saatavilla tarvittaessa. Lennot ovat aina koetus pyörätuolille, joten oli hyvä, että välineet sai huollattaa teknisessä keskuksessa. Myös esteettömyys oli otettu huomioon kisakylässä, mutta pyörätuolirampit olivat pitkiä ja kapeita. Osa urheilijoista liikkuu isoilla sähköpyörätuoleilla ja toisinaan rampilla vastaantulevan ohittaminen oli haastavaa”, kertoo Marjaana Heikkinen kisakokemuksesta Riossa.
”Rion kaupungissa äärimmäinen köyhyyden ja rikkauden kontrasti, rikollisuus ja likaisuus hyppäsivät kasvoille, niitä ei voinut ohittaa. Hetkeksikään ei voinut unohtaa hygieniaa tai missä ja millä liikkuu. Kokemus laittoi miettimään, miten erilaisessa asemassa olemme täällä Pohjolassa.”
Heikkinen kertoo, että seuraavana urheilutavoitteena ovat MM-kisat Lontoossa kesä-heinäkuussa. Seuraavat paralympialaiset kisataan Tokiossa neljän vuoden kuluttua. ”Vuosi kerrallaan mennään. Toivottavasti pysyn terveenä eikä tule urheiluvammoja.”
Menestys vammaisurheilussa ei tule helpolla
Vammaisurheilu on ollut paljon tapetilla Rion kisojen aikaan. Marjaana Heikkisen kokemuksen mukaan ero paraurheilun medianäkyvyydessä ja ihmisten kiinnostuksessa on suuri verrattuna Lontoon 2012 paralympialaisten aikaan.
”Vamma tai vammautuminen ei tarkoita sitä, ettei voisi olla päämääriä ja tavoitteita tai ei voisi olla huippu-urheilija. Tie huipulle kulkee samoin periaattein, oli kyseessä vammaton tai vammainen urheilija. Paraurheilussa on maailmalla kova taso, se ei ole mitään harrastelua. Menestys ei tule helpolla: huipun tavoittelu ottaa paljon, mutta antaa takaisin paljon enemmän. Kuitenkin itse matka on arvokkain ja menestys on hyvä bonus”, painottaa Marjaana Heikkinen.
Samalla hän kannustaa kaikkia liikkumaan, vaikka ei tavoittelisikaan huippu-urheilijan uraa tai paikkaa paralympialaisissa.
”Pienikin liikunta on parempi kuin ei liikuntaa ollenkaan. Kilpailu itsensä kanssa on aina se tiukin, kun vastustaja oman pään sisällä keksii tekosyitä. Itsensä voittaminen on tärkeämpää kuin toisten voittaminen.”
Kuva: Riku Valleala