Vammautuminen tai sairastuminen muuttaa elämää monella tavalla. Muuttuneessa elämäntilanteessa usein auttaa, kun voi keskustella jonkun toisen kanssa, joka on itse kokenut saman ja selvinnyt. Nyt jo 11 vuotta Invalidiliiton vertaistukihenkilönä toiminut Helena Skogström kertoo, että hänen oma vertaistukihenkilönsä auttoi häntä näkemään mahdollisuuksia esteiden sijaan.
Vertaistukitoimintaa tarjoavat Suomessa monet potilas- ja vammaisjärjestöt. Vertaistuki on omaehtoista, vapaaehtoisuuteen perustuvaa keskinäistä tukea sellaisten ihmisten välillä, joilla on samanlainen elämäntilanne tai samankaltaisia kokemuksia. Vertaistuki on laaja käsite, jolla voidaan viitata hyvin monenlaiseen toimintaan: vertaistukea voidaan saada niin organisoidun vertaistukitoiminnan, kuin vapaamuotoisenkin toiminnan, kuten harrastusten kautta.
Vertaistukihenkilö auttoi näkemään mahdollisuudet
Helena Skogström on toiminut Invalidiliiton kouluttamana vertaistukihenkilönä amputaation kokeneille 11 vuoden ajan. Hänen omakohtaiset kokemuksensa vertaistuen saamisesta oman vammautumisensa jälkeen olivat niin vaikuttavat, että hän halusi jakaa samaa hyvää eteenpäin.
– Vastavammautuneena sitä kokee olevansa mustassa aukossa. Ei ole mitään tietoa tulevaisuudesta, eikä käsitystä siitä, mitä elämä amputaation kanssa voi olla. Vertaistukijan tapaaminen toi tuohon uuteen tuntemattomaan selkeää tietoa, kertoo Skogström ensimmäisestä kohtaamisestaan vertaistukihenkilön kanssa.
– Vertaistukihenkilön tapaaminen poisti paljon pelkoja ja antoi taas uskoa elämän jatkuvuuteen. Aloin nähdä edessäni mahdollisuuksia esteiden sijaan, hän jatkaa.
Perustana omat elämänkokemukset
Vertaistukea annetaan tavallisen ihmisen tiedoin ja taidoin, tasa-arvoisena vertaisena, eikä se korvaa ammattilaisen työtä. Sen perustana toimivat ihmisen omat elämänkokemukset ja persoonallisuus. Joskus jo pelkkä läsnäolo voi tarjota esimerkin siitä, että vaikeastakin tilanteesta on mahdollista päästä eteenpäin.
– On upeaa huomata kuinka paljon jo se, että kävelen huoneeseen, näyttää antavan uusia uomia tuettavan ajatuksille. Saan paljon positiivista palautetta tuettavilta, heidän läheisiltään ja myös hoitohenkilökunnalta, Skogström kertoo.
Jokainen tukisuhde on omanlaisensa, ja erilaisia tapoja tarjota tukea on lukuisia. Skogström on esimerkiksi auttanut tuettavia sopivien harrastusten löytämisessä, lähtemällä heidän kanssaan kokeilemaan uusia lajeja.
– Kaikki toiminta lähtee tuettavan omista toiveista ja tarpeista käsin. Me vertaistukijat autamme tuettavaa löytämään omia voimavaroja ja tuemme häntä auttamaan itse itseään, Skogström selittää.
Vertaistukihenkilötoiminta on vapaaehtoistyötä, jossa on myös omat haasteensa. Vertaistukijan täytyy osata irrottautua tuettavan huolista, eikä ottaa niitä liikaa kantaakseen. Mikä sitten motivoi vertaistukijaa työssään?
– Tuntuu hyvältä, kun huomaa, että voi vaikuttaa toisen vaikeaan elämäntilanteeseen positiivisesti, toteaa Skogström.
Keskusteluryhmiä ja kahdenkeskisiä tapaamisia
Vertaistukihenkilötoiminnassa tukea antaa useimmiten koulutettu, vaitiolovelvollinen ja vapaaehtoinen tukihenkilö, jolla on itsellään vastaavia kokemuksia kuin tuettavalla. Uudessa elämäntilanteessa saman kokenut vertaistukija voi tarjota vastauksia moniin mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Toisen kokemusten kuuleminen voi tarjota keinon käsitellä omia ajatuksia ja tunteita uuden asian edessä.
Vertaistukiryhmissä puolestaan osallistujat voivat vaihtaa kokemuksia yhteisestä aihepiiristä, kuten tietyn vamman tai sairauden kanssa elämisestä. Vertaistukiryhmiä on monenlaisia: ne voivat olla ohjattuja tai vapaamuotoisempia tapaamisia. Ryhmissä osallistujat ovat sekä tuen antajia, että saajia.
Lisätietoa vertaistukitoiminnasta löytyy mm. potilas- ja vammaisjärjestöjen sivuilta. Lisätietoa amputoitujen vertaistuesta amputoidut.fi-sivuilla.
Kirjoittaja:
Charlotta Marsh, projektityöntekijä, Helsingin Invalidien Yhdistys ry
Amputoitujen vertaistuen projekti