Millainen proteesi sopii minulle?

22. maaliskuu 2017 - admin

Proteesimallin valinnassa on ennen kaikkea kysymys käyttäjän tarpeista: hänen kotiympäristöstään, työstään, harrastuksistaan ja arkirutiineistaan. Onko tavoitteena suoriutua kauppareissusta omin avuin, jatkaa toimistotyössä vai pelata jääkiekkoa maajoukkuetasolla? Oma lääkäri ja fysioterapeutti, sairaalan apuvälineyksikkö ja apuvälineteknikko ovat mukana kartoittamassa mahdollisuuksia, testaamassa eri tuotteita ja harjoittelemassa proteesin käyttöä.


Proteeseja on nykyään tarjolla kosmeettisesta proteesista myoelektrisiin käsiin tai mekaanisista polvista mikroprosessoriohjattuihin niveliin. Mikroprosessoripolven kanssa voi juosta, loikkia ja uida, ja myokädellä voi kokata, piirtää ja kantaa. Se, mitä proteesilla voidaan saavuttaa, riippuu muistakin seikoista kuin teknologiasta.

Amputaation jälkeen on tärkeintä nopea toipuminen ja kuntoutuksen aloittaminen. Respectan Rami Luttinen kertoo, että kuntoutus ja proteesin käytön harjoittelu on sitä haastavampaa mitä pidempi passiivinen jakso on takana.

– Aluksi keskitytään tyngän, leikkaushaavan paranemiseen ja turvotuksen estämiseen. Alaraaja-amputaatioissa yritetään nousta pian pystyasentoon ja aloittaa tasapainon harjoittelu ilmalastan tai ensiproteesin avulla sekä reiden ja pakaran lihastreeni. On outo tunne varata painoa jalalle, jota ei ole. Ensin on totuteltava tyngän kuormituksen kestoon sekä opeteltava luottamaan siihen, että proteesi kantaa. Kun tasapaino alkaa löytyä, aletaan harjoitella polven, jalkaterän toimintaa ja niin edelleen.


Apuväline aktiiviseen käyttöön

Pysyvämpää ratkaisua mietitään tiimissä käyttäjän, sairaalan ja apuvälineteknikon kanssa. Pohditaan käyttäjän tarpeita ja odotuksia, käyttötarkoitusta, omaa kuntoa ja voimia sekä motivaatiota. Uusinkaan teknologia ei palauta toimintakykyä, jos apuväline jää käyttämättömänä kaappiin.  

Proteesin holkilla ja kiinnityksellä on suuri vaikutus lopputulokseen. Hyvä holkki on stabiili, jolloin proteesin ominaisuuksista saa parhaat hyödyt irti.  

– Liian löysä holkki alkaa herkästi hiertää, liian tiukka taas puristaa kudosta koko ajan ylöspäin aiheuttaen painetta ja hankautumista luiden alueella tai ongelmia tyngän päässä. Holkki ja liner-materiaali sekä kiinnitys vaikuttavat myös ihon kuntoon ja verenkiertoon.

Ratkaisussa yritetään aina voittaa ongelmia aiheuttavat mekaaniset voimat, kosteus ja lämpö. Lämpökuvantamisella voidaan kurkistaa miten holkki ja proteesin kiinnitys vaikuttavat pintaa syvemmällä. Lämpötilan muutoksia tutkimalla voidaan tutkia verenkiertoa, kuormitusta ja tulehduksia.

– Kipupistettä voi olla vaikea osoittaa ja paikantaa, varsinkin jos tyngässä on haamukipua tai tunto-ongelmia. Lämpökuvantamisen avulla kipupisteet tunnistetaan luotettavammin ja holkkia muokata paremmin istuvaksi tiedon perusteella.  

 

Hyödyt irti ominaisuuksista

Testijaksolla harjoitellaan proteesin ominaisuuksien hyödyntämistä arjessa. Miten sujuu portaiden kävely tai lelujen siivoaminen lattialta tai hiiren klikkailu ja ulko-oven avaaminen? 

– Testijakson tavoitteena on löytää helppokäyttöinen proteesimalli, josta löytyy käyttäjän arjen, työn ja harrastusten kannalta kaikkein tärkeimmät ominaisuudet. Yläraajoissa lähtökohtana ovat motoriset taidot: miten helpolta tai vaikealta proteesin ominaisuuksien käyttäminen tuntuu. Alaraajoissa arvio lähtee pystyasennon ja keskivartalon hallinnasta. Esimerkiksi mikroprosessoriohjattu Kenevo on erittäin varma ja turvallinen, mutta ei sovellu nopeaan kävelyyn.

Vaikka teknologia kehittyy koko ajan ja proteesin käyttäminen on intuitiivisempaa, opettelu vaatii paljon työtä ja lujaa motivaatiota. Monesti käyttäjälle syntyy testijakson aikana oivalluksia.

– Esimerkiksi mekaaniseen alaraajaproteesiin tottuneet hämmästyvät, että kävelynopeutta voi muuttaa hitaasta nopeaan ja nopeasta hitaaseen, voi kävellä taaksepäin turvallisesti ja reagoida vaikkapa kassajonon vellovaan liikkeeseen. Että voi kävellä proteesilla ajattelematta kävelevänsä proteesilla. Tai että myoelektrisellä yläraajaproteesin avulla voi syödä veitsellä ja haarukalla, rikkoa kananmunan ja piirtää.   

– Toisaalta usein asiakasta yllättää, että proteesi ei toimi tai tee asioita puolestani vaan minun täytyy käyttää proteesia. Esimerkiksi, että polven jarrun toiminta, ojennus ja koukistus vaativat oikeanlaisen lihashallinnan ja kävelytekniikan. Mikroprosessoriohjattu polvinivel mittaa jalkaterän painolinjojen muutoksia ja reagoi niihin. Jos kävelystä puuttuu kantaisku, keskitukivaiheen hallinta tai oikea varvastyöntö, polvi ei välttämättä saa oikeaa informaatiota eikä voi tulkita mitä käyttäjä tahtoo.

Kun proteesin mallin ja ominaisuuksien valinta on osunut nappiin, käyttäjä voi sen avulla elää normaalia elämää ja keskittyä asioihin, jotka ovat hänelle tärkeitä. Onnistuneen valinnan tunnistaa siitä, että apuväline on jatkuvasti käytössä.