Ville Vuosara sai huolimattoman hoidon ja väärän patjan takia selkäänsä painehaavan – viikossa. Toipuminen leikkaushoitoineen on kestänyt pitkälti toista vuotta. Kokemukset ovat karu muistutus painehaavojen ennaltaehkäisyn merkityksestä. Oikealla patjavalinnalla on jopa elintärkeä rooli.
Päivätoiminnan ohjaaja Ville Vuosaralla on paraplegian eli alaraajahalvauksen takia pikkupojasta asti eli jo yli 40 vuotta pyörätuolin käyttöhistoriaa. Hän ei voi liikuttaa alaraajojaan, liikkuminen sängyssä ja sängystä pyörätuoliin tapahtuu täysin käsivoimien avulla.
– Ensimmäisen painehaavan sain terveyskeskuksen hyvässä hoidossa, Vuosara kertoo. Nyt on varaa jo vitsailla, mutta matkan varrella nauru on ollut tiukassa.
Vuosara oli joutunut jalkaan tulleen ruusun takia hoidettavaksi Tampereen yliopistolliseen sairaalaan (Tays). Lääkkeet alkoivat jo purra ja hänet siirrettiin terveyskeskushoitoon. Ensimmäinen viikko hoidossa meni hyvin, alla oli ilmatäytteinen ja nollapaineinen painehaavapatja. Sitten hänet kotiutettiin.
Jalka kuitenkin turposi ja hän joutui uudelleen palaamaan terveyskeskukseen Tällä kertaa yhtään painehaavan estoon tarkoitettua patjaa ei ollut vapaana, vaikka hän osasi sellaista vaatia.
Viikossa tuhottu terveys
Vuosara tuli terveyskeskukseen lauantaina. Painehaavapatja luvattiin tiistaiksi.
– Meni viikko, eikä patjaa kuulunut. Seuraavana lauantaina töihin tuli työntekijä, joka oli ollut edellisellä viikolla minua vastaanottamassa. Hän ihmetteli, että ”mitä täällä on tapahtunut, kauheat painehaavat.”
Painehaava oli tullut sacrumin eli ristiselän kohdalle alaselkään. Jälkikäteen selvisi, että patjat olivat tulleet jo tiistaina, mutta niitä ei ollut otettu käyttöön. Vuosara tarkasti myös sairaskertomukset: missään ei ollut merkintöjä rasvauksesta, tai että olisi tehostettu kääntämistä. Sänkypesujakin tehtiin, mutta kukaan ei kiinnittänyt ihon kuntoon huomiota, eikä käyttänyt työtapoja, joilla painehaavoja voitaisiin estää. Hän oli maannut viikon selällään – lääkärin määräyksestä.
Jatko ei parantanut asiaa. Lähete haavakeskuksen poliklinikalle oli puutteellinen ja Vuosara päätyi vain päivystykseen Acutaan päiväksi ja joutui palaamaan terveyskeskukseen.
– Lopulta, kun oli mennyt viisi viikkoa kyljellä maatessa haavan kanssa, minulta menivät hermot. Sanoin lääkärille, että nyt on kaksi tuntia aikaa kirjoittaa lähete haavakeskukseen Taysiin.
Neljä leikkausta ja kuukausien toipuminen
Haavakeskuksen poliklinikalla plastiikkakirurgi vei miehen miltei suoraan leikkauspöydälle. Haavaa operoitiin neljä kertaa: kaavittiin ja poltettiin.
– Puoli nyrkillistä tavaraa pois, hän kuvaa.
Sairaalareissu oli venynyt helmikuusta vappuun. Taysista tuli siirto Valkeakosken sairaalaan, jossa hän makasi toisella kyljellään jälleen reilun kuukauden.
– Minulle tarjottiin mahdollista mennä terveyskeskukseen, mutta sanoin, että sinne en mene kuin kilon palasina.
Vuosara kotiutettiin ja kotisairaanhoito kävi päivittäin hoitamassa haavaa. Hän kävi haavapolilla ensin kerran viikossa, sitten harvemmin. Iho rupesi pikku hiljaa kestämään, siihen kasvoi nahka. Kuoppa on jäljellä edelleen.
Haava meni lopulta kiinni, kun sairastelua oli jatkunut jo vuosi ja kaksi kuukautta. Kun Vuosara sairastui, hänen oli juuri ollut määrä palata vanhaan työpaikkaansa.
– Onneksi se oli vanha työpaikka, eikä uusi, ja pääsin sairaslomalle. En jäänyt tyhjän päälle.
Palasin töihin ensin 60 prosenttisella työajalla, sitten kokoaikaiseksi. Nyt iho kestää kokopäiväistä istumista ja voi autoilla ja kaikkea.
Kaikenlaiset patjat tuli kokeiltua
Kotihoidossa Ville Vuosara ehti kokeilla kaikkia patjavaihtoehtoja. Ensimmäinen oli Vuosaaren sanojen mukaan - järkyttävä ilmavehje, joka haistelee painetta ja jossa ei ole mitään säätömahdollisuuksia.
– Nukuin kyljelläni, patjan kanssa ei meinannut päästä sängystä ja siirtyminen oli hankalaa. Kun patjassa ei ollut ilmanpainetta, niin jos otti kädellä kiinni, käsi painui patjan sisään 30 senttiä. Vain sivusuunnassa pystyi siirtymään.
Vaihtoehdoksi hän sai saman firman toisentyyppisen, vartalonlämmöstä pehmenevän mallin.
– Se oli aivan yhtä surkea, kun iso mies on kyseessä. Yöllä, kun piti kääntyä, heräsi kuopasta.
Patjat eivät edistäneet paranemista eivätkä omatoimisuutta.
– Sitten tuli tämä hoitopatja ”mallia Respecta”, siitä olen tykännyt. Funken patja on normipatjan oloinen. Siinä on hyvä nukkua.
Vuosara kuvailee, että hänen käyttämässään patjassa on kaksi painorajavaihtoehtoa, mutta paksumman vaihtoehdon voi ottaa kevyempikin ihminen.
– Minulla oli se ohuempi ensin, sitten otettiin samaan syssyyn kokeiluun tämä paksumpi, joka on samalla korkeudella parisängyn toinen eli vaimon patja. Tämä on niin kuin normi patja, jossa on hyvä liikkua ja kääntyillä.
Vuosara kertoo, että patjassa on monta kerrosta eri kerrosta vaahtomuovia, se hengittää. Hän kertoo asiasta hyvin suoraan:
– Ymmärrän, että jos makaisin vain selälläni enkä pystyisi liikkumaan yhtään, ilmapatja olisi ihan ok.
Tukeva patja, joka hengittää
Vuosara kertoo, ettei hänellä ole koskaan ollut tapana nukkua selällään, vaan on hyvä, että sängyssä saa kääntyä ja vääntyillä. Patjan täytyy tukea sitä, että sängyssä voi liikkua käsien avulla ja sängystä saa itsensä pyörätuoliin. Hoitopatja muotoutuu kuitenkin kropan mukaan, tasaten painetta ja vähentäen painehaavan riskiä.
Oikealla patjalla on lopulta ollut iso merkitys toipumiseen. Hoitojen ja hankalien patjojen jäljiltä olkapäät ja kyynärpäät olivat huonossa kunnossa, välillä hän ei edes pystynyt juuri edes nostamaan itseään. Nyt hän on alkanut pikku hiljaa toipua.
Nykyinen Funken patja on hyvä myös siksi, että se on melkein normaalin patjan hintainen. Aiemmin kokeillut sähköpatjat olivat useiden tuhansien arvoisia.
Patjan pinta on teknistä materiaalia, vähän muovisen oloista, muttei hiostavaa.
– Siihen on laitettu ihan normilakana päälle ainakin meillä.
Painehaavanestopatjaa pitää osata vaatia
Ville Vuosara työskentelee Validia-palveluissa Invalidiliitolla päivätoiminnan ohjaajana. Hän kertoo myös, että on ollut ajamassa selkäydinvammaisten hoidon keskittämistä. Aina on painotettu niin itselle kuin muillekin, että muistakaa vaatia painehaavojen ehkäisyyn tarkoitettu patja. Hän on myös tehnyt hoitovirheestä valituksen.
– Kyllä se aika rankkaa oli. Kuukaudet ovat menneet jälkiselvittelyissä, tulot putosivat, sairaalakulut olivat kovat ja yleiskunto meni huonoksi. Kun joutuu sairaalaan, se on melkein menoa monella.
– Jos jotain positiivista hakee, niin olen saanut olla pitkään kotona. Kun on nuoret pojat oli kiva odotella heitä koulusta kotiin. Heidän kannaltaan tämä oli hyvä tauko, ei tällaista mahdollisuutta ole muuten isänä olla paikalla.
Lisätietoa painehaavapatjoistamme: Kuvasto - Patjat