Protetisointiin valmistautuminen


Protetisoinnin valmistelu aloitetaan heti, kun amputaatiopäätös on tehty. Ihannetapauksessa asiakas tavataan jo ennen amputaatioleikkausta Respectan apuvälineteknikon ja sairaanhoitopiirin fysioterapeutin toimesta. Ennen leikkausta voidaan tutkia asiakkaan lihaskuntoa ja havainnoida hänen liikkumistaan. Mahdollisista proteesiratkaisuista kertominen ja proteesin näkeminen saattavat helpottaa asiakkaan sopeutumista amputaatioon. 

Usein amputaatio on kuitenkin äkillinen ja varsinainen protetisointiin valmistelu alkaa vasta amputaatioleikkauksen jälkeen.

Protetisoinnin valmistelussa korostuu moniammatillinen tiimityöskentely, sillä asiakkaat tarvitsevat fyysisen kuntoutuksen lisäksi ainakin sosiaalista kuntoutusta, osalla on tarvetta myös ammatilliseen kuntoutukseen.


Icon Yläraaja-amputoitujen terapia ja kuntoutus-opas (6,7 MB)

Icon Alaraaja-amputoitujen terapia ja kuntoutus-opas (5,6 MB)

 

Leikkauksen jälkeinen hoito ja kuntoutus


Amputaatioleikkauksen jälkeen tynkään asetetaan tyhjiöside, ns. Rigid Dressing, jonka avulla hallitaan turvotusta, estetään polven vetäytymistä, ja suojataan tynkää. Tyhjiösiteen sisältä poistetaan ilma pumpun avulla, ja siten side muotoutuu tyngän mukaan. Tyhjiöside on jatkuvasti hyvin istuva, ja helpottaa aikaista liikkeelle lähtöä. Lisäksi tyhjiöside toimii hyvänä kaatumissuojana ensimmäisten viikkojen aikana.

Post-operatiivinen eli leikkauksen jälkeinen silikonituppihoito tarkoittaa tyngän hoitamista ja muotouttamista erikoisvalmisteisella tupella. Tuppi antaa tasaisen ja oikein kohdistuvan puristuksen tynkään ja sen avulla pyritään nopeuttamaan amputoidun kuntoutusprosessia.

Silikonituppihoito voidaan aloittaa jo 5-7 vuorokauden kuluttua leikkauksesta.


Silikonituppihoidon tavoitteet

  • tyngän turvotuksen vähentyminen
  • leikkaushaavan nopea parantuminen
  • tyngän muotoutuminen
  • tyngän kivun vähentyminen
  • tyngän tottuminen paineeseen

Lisäksi muina aikoina, erityisesti öisin, käytetään kompressiotynkäsukkaa. Kompressiosukan käyttö on hyvä aloittaa 1-2 viikon kuluttua amputaatioleikkauksesta. Kompressiosukka poistaa tehokkasti turvotusta ja muotouttaa tynkää. Kompressiosukkaa voi käyttää myös proteesin saannin jälkeen, kun proteesi ei ole päällä.

Mikäli jostain syystä tyhjiösidettä ja silikonituppihoitoa ei voida käyttää, voidaan tyngänhoitoa tehdä perinteisellä tyngän sitomisella. Leikkauksen jälkeen tynkään pyrkii aina muodostumaan turvotusta. Soluväleihin kerääntyvä neste lisää kudospainetta estäen verenkiertoa ja hidastaen näin haavan paranemista. Tyngän sidonta aloitetaan heti leikkauksen jälkeen. Alkuvaiheessa tyngän suojana on haavasidos, jonka päälle varsinainen sidonta tehdään. Aluksi sitominen saa olla kevyempää, sidosta napakoitetaan paranemisprosessiin edetessä. Tynkä sidotaan elastisella siteellä niin, että tiukkuus vähenee tyngän kärjestä ylöspäin tultaessa. Tyngän ihon seuranta sidonnan yhteydessä on tärkeää.

 

Psyykkinen tuki

Amputaatio on sen kohteena olevalle sekä henkisesti että fyysisesti raskas muutos elämässä.  Amputaatio on kuitenkin välttämätön toimenpide elämän jatkuvuudelle ja sitä ei voida millään muulla hoidolla enää korvata.

Amputoidun oma ruumiinkuva muuttuu radikaalisti ja amputoitu voi helposti esimerkiksi astua harhaan tai kolauttaa tynkänsä. Oman kehon hyväksyminen on suoraan yhteydessä itsetuntoon.

Alaraajansa menettänyt henkilö kohtaa fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmia koko elämänsä ajan. Proteesi voi osittain lievittää ongelmia, mutta ei poista niitä kokonaan. Vertaistukiryhmissä voi omia tuntemuksiaan jakaa muiden saman asian kokeneiden kanssa. 

Amputaation jälkeen kannattaa tarvittaessa keskustella psykologin kanssa.
 

Vertaistuki

Vertaistuen perimmäisenä tarkoituksena on, että ihminen ei ole yksin amputaation jälkeen. Vertaistuki on vapaaehtoista ja vastavuoroista kokemusten vaihtoa sekä tukemista samassa elämäntilanteessa ja samojen ongelmien kanssa painiskelevien ihmisten kesken.

Vertaistuki on täysin vapaaehtoista lähimmäisen auttamista. Se on myös tasavertaista ja luottamuksellista kumppanuutta, jossa vertaistukiryhmän jäsenet ovat sekä tuen antajia että saajia. Vertaistuella on suuri merkitys ihmisen jaksamiselle ja elämänhallinnalle. Mikään ammattiapu ei voi sitä korvata. Vertaistoiminnassa ihminen ei ole hoidon ja toimenpiteiden kohteena vaan itse toimijana, se perustuu kokemuksellisuudelle. Vertaistukihenkilö on vaitiolovelvollinen, mutta ei kuitenkaan ole terveydenhuollon, vaan oman vammautumisprosessinsa asiantuntija. Ota selvää missä lähin vertaistukiryhmiä kokoontuu.

Respectan ja Suomen Amputoidut ry:n yhteistyönä järjestetään vertaistukitapaamisia Jyväskylässä ja Kuopiossa.
Lisätiedot: www.amputoidut.fi ja snarydotorg.wordpress.com.

Fysioterapia

Amputoidun fysioterapia voidaan jakaa kolmeen eri vaiheeseen: leikkausta edeltävään, välittömästi leikkauksen jälkeiseen sekä proteesikävelyn ohjaukseen. 

Amputaatioleikkauksen jälkeen liikehoidolla ja nopealla mobilisoinnilla pyritään estämään leikkauksen jälkeisiä komplikaatioita. Terapian tavoitteena on myös protetisointiin valmistautuminen. 

Asentohoito amputaation jälkeen ehkäisee tynkään helposti syntyviä virheasentoja. Virheasennot huonontavat amputoidun raajan toimintakykyä ja vaikeuttavat proteesin valmistusta ja käyttöä. Virheasentojen välttämiseksi on potilaan ohjaaminen ja asentohoidon toteutumisen valvonta erittäin tärkeää. Asentohoitoharjoitteista sekä reisi- että sääriamputoidulle sopivat vatsa- ja selinmakuu. Sääriamputoidulla on kiinnitettävä erityistä huomiota polviniveleen. Polviniveltä on pidettävä ojennettuna mahdollisimman paljon ja polven alla ei saa käyttää tyynyä. Pyörätuolissa on käytettävä jalkalautaa, joka tukee polven ojennettuun asentoon. 

Liikehoito aloitetaan heti leikkauksen jälkeen passiivisilla liikelaajuuksia ylläpitävillä harjoitteilla. Ensimmäiset aktiiviset lihasharjoitteet ovat isometrisiä eli staattisia. Isometriset harjoitukset lisäävät verenkieroa, edistävät näin paranemista ja ovat turvallisia leikkausarven paranemista ajatellen. Aktiiviset lihaskuntoliikkeet aloitetaan noin neljäntenä leikkauksenjälkeisenä päivänä, aluksi avustettuna. Asiakkaan edistyessä siirrytään systemaattiseen lihaskunnon vahvistamiseen. Lihaskuntoa tarvitaan proteesilla liikkumiseen. 

Seisomis- ja tasapainoharjoitteet aloitetaan mahdollisimman nopeasti leikkauksen jälkeen. Seisomisharjoitteita voidaan tehdä esimerkiksi rollaattoriin tai nojapuihin nojaten. Amputoiduilla on usein tasapainovaikeuksia, sillä tasapainoelimistä välittyvät tiedot ovat puutteellisia. Amputaation jälkeen näön avulla tehtävä asennon hallinta on merkittävää, sillä näön avulla korvataan amputoidusta raajasta osittain puuttuvaa iho- ja asentotuntoa. Harjoitusten ajaksi onkin aina muistettava antaa silmälasit henkilöille, joilla lasit ovat säännöllisesti käytössä. 

Pyörätuolin hankinta ja käytönopetus kuuluu tärkeänä osana omatoimisen liikkumisen opetukseen. Pyörätuolin käytönharjoittelu antaa amputoidulle turvallisuuden tunteen ja mahdollisuuden itsenäiseen liikkumiseen jo aikaisessa vaiheessa. Jokaisella amputoidulla olisi hyvä olla "oma" pyörätuoli, jonka asiakas saa mukaansa kotiutuessaan. Kotona on tilanteita, joissa tarvitaan pyörätuolia, esimerkiksi yöllisiä wc-käyntejä varten.

 

Valmennuskurssi

Alaraajaproteesin käyttäjän valmennuskurssi eli kävelykoulu

Hyväkään proteesi ei kävele itsestään. Uuden proteesin käytön oppiminen ja parhaan mahdollisen liikkumiskyvyn saavuttaminen vaatii aina tehokasta harjoittelua ammattitaitoisen ohjaajan kanssa. Oppimisen kannalta on tärkeää, että proteesin käytönharjoittelu suoritetaan intensiivisesti ja aloitetaan heti protetisoinnin jälkeen.

Respectan alaraajaproteesin käyttäjän valmennuskurssi toteutetaan moniammatillisten asiantuntijoiden yhteistyötiimissä, jossa pääasiallinen vastuu kurssin toteutuksesta on fysioterapeutilla. Kurssilla valmennetaan amputoitua käyttämään proteesia turvallisesti eri tilanteissa. Kurssin aikana harjoitellaan perusliikkumistaitoja proteesin kanssa sekä mm. tyngän hoitoa sekä proteesin käyttöä ja huoltoa.

Asiakkaille laaditaan tutkimusten perusteella yksilöllinen terapiasuunnitelma. Valmennuskurssin aikana harjoitellaan jokaisen asiakkaan omasta elämästä syntyviä käytännön tilanteita.

Valmennuskurssille osallistuvien amputoitujen kuntoutumista seurataan paitsi toteutettavien alku- ja loppututkimustulosten perusteella, myös henkilökohtaisten tavoitteiden toteutumisella. Kurssin alussa tavoitteet määritellään yhdessä. Tavoitteiden avulla voidaan motivoida asiakasta ja siksi niiden tulee olla realistisia ja mahdollisia saavuttaa. Jotta motivaatio säilyy, on asiakkaan itse pystyttävä havaitsemaan edistymisensä konkreettisesti.

Kurssin pyrkimyksenä on valmentaa jokaisesta amputoidusta oman proteesinsa asiantuntija.