Lapsen asento ja istuminen

 

Pystyasento 

Lapsen tulisi varata koko paino jaloilleen noin 18 kuukauden ikään mennessä, jotta lonkkanivelen kyky kantaa painoa ja reisiluun pään liike lonkkamaljassa olisivat optimaalisia. Jos painon varaaminen ei onnistu apuvälineen avulla tai ilman, lonkkanivel ei kehity oikein. Liitännäiset ortopediset ongelmat vaikeuttavat huomattavasti suoraa pystyasentoa ja kävelyä tulevaisuudessa.

Pystyasennon tai pystysuoran asennon saavuttaminen tarkoittaa liikkumista pystyssä painovoimaa vastustaen. Lapsen motorisen kehityksen virstanpylväät ja pystyyn nousemisen vaiheet ovat helposti tunnistettavissa. Esimerkiksi ylävartalon nosto makuulta käsivarsien varaan tai

istuminen ovat askeleita kohti seisomista ja kävelemistä. Vertikalisointi ja liikkuminen liittyvät toisiinsa ja täydentävät toisiaan. Liikuntavammaisen lapsen hoidon tavoite on mahdollisimman täydellinen vertikalisointi (ja mobilisointi) jokaisessa kehitysvaiheessa ja ehkäistä toimenpiteillä liitännäisiä ongelmia.

Ensisijaiset tavoitteet vaihtelevat iän mukaan, samoin erilaisten apuvälineiden tarve. Lapsi voi tarvita vauvana asentoa korjaavan apuvälineen, sitten istumistuen kiinteiden ruokien maistelua aloitettaessa ja seisontatuen itsenäiseen seisomiseen. Apuväline mahdollistaa vammaiselle lapselle suoremman asennon, mikä helpottaa itsenäistä toimintaa ja liikkumista. Maku on ensimmäinen aisti, jota lapsi käyttää syntymän jälkeen.  Alussa on normaalia, että vauvan asento on epäsymmetrinen, mutta ensimmäisten kuukausien aikana normaalin ja fyysisesti heikomman lapsen erot käyvät ilmi. Vammainen lapsi ei usein pysty symmetriseen asentoon ja vakauttamaan itseään.

 

Mitä makuuasennon apuvälineillä halutaan saavuttaa?

  • Pään ja vartalon linjan tukeminen keskelle
  • Hyvän asennon perustan luominen (pään ja vartalon vakaus)
  • Kontaktin ottamisen ja tietoisuuden edistäminen
  • Kehonkuvan aktivointi
  • Toissijaisten ortopedisten ongelmien ehkäisy (lonkkavauriot, skolioosi, nivelten virheasennot)

 

Mihin riskeihin voidaan vaikuttaa oikealla makuuasennolla?

  • Syömisvaikeudet
  • Aistien rajoittuneisuus
  • Huono asento
  • Toissijaiset ortopediset ongelmat.

 

Istumisen edellytykset:

  • Motivaatio
  • Vireystila
  • Pään ja vartalon vakaus
  • Selkärangan suoruus
  • Paikallaan olon ja liikkeen vuorottelu
  • Nivelten joustavuus
  • Nivelten toiminta suhteessa toisiinsa
  • Lihasten joustavuus.

 

Mitä istumisen apuvälineellä halutaan saavuttaa?

  • Tietoisuus ympäristöstä kasvaa
  • Helpottaa suun ja kielen motorisen toiminnan kehitystä
  • Istuva asento helpottaa syömistä
  • Edellytykset liikkumiselle (pyörätuolilla)
  • Itsenäisyyden lisääminen
  • Sosiaalinen osallisuus
  • Uusi perspektiivi ympäristöön (tukee näkö- ja havainnointikyvyn kehittymistä) 
  • Kyky käyttää ruokailuvälineitä (lusikka, haarukka)
  • Lisää mahdollisuuksia leikkiä, kun käsiä voidaan käyttää tarttumiseen tukemisen sijaan
  • Istuva asento helpottaa verenkiertoa ja hengittämistä
  • Istuva asento stimuloi luiden kehitystä 
  • Painovoiman vaikutuksen muuttaminen.

 

Seisomisen edellytykset

  • Motivaatio
  • Asentotaju
  • Pystyasento painovoimaa vastustaen
  • Symmetrisyys
  • Nivelten joustavuus ja vakaus
  • Tasapaino
  • Pää−vartalokontrolli
  • Riittävä lihasvoima
  • Polvien kontrolli
  • Lihasten joustavuus
  • Lonkan ojennus
  • Lantion suoristus
  • Luiden riittävä tiheys.

 

Mitä riskejä seisominen ehkäisee?

  • Sosiaalinen eristäytyminen
  • Pysähtyminen tiettyyn kehitystasoon
  • Kontraktuurat
  • Skolioosi / kyfoosi
  • Hengityselinten sairaudet
  • Painehaavat
  • Osteoporoosi
  • Lihasten surkastumat

 

Mitä seisomisen apuvälineillä halutaan saavuttaa?

  • Kehonkuvan aktivointi
  • Kantakuormitus lisää vakautta ehkäisee kontraktuuria
  • Jalan eri asentojen ja kuormitusten kehitys
  • Jalan kaaren kehitys
  • Reisiluun pään asento lonkkamaljassa
  • Asymmetrian, kasvuhäiriön tai osittaisen sijoiltaan menon ehkäisy tai hoito
  • Lonkan/polven ojennus ja lantion ojennus paremman asennon saavuttamiseksi. 
  • Tasapainon harjoittelu jalkapohjilla
  • Suurempi riippumattomuus ja enemmän vaihtoehtoja leikkimiseen
  • Tietoisuuden lisääntyminen
  • Parempi ruuansulatus
  • Paremmat elintoiminnot
  • Kasvun edistäminen
  • Osallisuus sosiaalisessa ympäristössä
  • Helpottaa hoitotoimenpiteitä
  • Käsien käyttö, yksi tai molemmat kerrallaan
  • Valmistautuminen kävelyyn.