Aivovamma


Aivovamma voi aiheutua tapaturmaisesta kaatumisesta, putoamisesta, vapaa-ajan harrastuksesta, liikenneonnettomuudesta tai pahoinpitelystä, jossa päähän kohdistuu aivoja vaurioittava isku tai muu ulkoinen voima.

Aivovamman tunnusmerkkejä onnettomuushetkellä ovat esimerkiksi tajuttomuus tai tajunnantason lasku, muistinmenetys, sekavuus tai uneliaisuus, halvausoire, tasapainohäiriö tai kouristelu.

Aivovamman aiheuttamia oireita ovat esimerkiksi päänsärky ja huimaus, unihäiriöt, väsyvyys, mielialahäiriöt, toiminnan tai ajattelun hidastuminen sekä muistin ja oppimisen heikkeneminen. Liikkumiseen ja toimintakykyyn liittyviä oireita ovat spastisuus eli lihasjäykkyys ja motoriset liikehäiriöt.

Aivovamman saa vuosittain arviolta 15 000−20 000 suomalaista.

Kuntoutuksesta hyötyä osalle aivovammapotilaista

Aivovammasta kuntoutuminen perustuu aivojen plastisuuteen. Eli aivoja ja esimerkiksi liikettä ohjaavia hermoratoja voidaan opettaa toimimaan uudestaan vamman tai trauman jälkeen.

Toipuminen on nopeinta ensimmäisen vuoden aikana vamman jälkeen, mutta toimintakyky voi kohentua pitkäänkin oppimisen ja sopeutumisen myötä.

Aivovammapotilaille tyypillisiä liikkumista ja toimintakykyä haittaavia oireita ovat spastisuus sekä motoriset liikehäiriöt, kuten koordinaatio- ja tasapaino-ongelmat. Myös halvausoireita voi esiintyä.

Tärkein spastisuuden hoitomuoto on jäykistyneiden lihasten säännöllinen liikehoito ja asentohoito, jolla pyritään lievittämään raajojen virheasentoja ja säilyttämään nivelten liikelaajuudet. Apuna voidaan käyttää toiminnallista sähköstimulaatiota (FES). Sähköstimulaatiossa heikkoja ja jäykistyneitä lihaksia aktivoidaan hermoston kautta matalaenergisillä sähköimpulsseilla.

Alaraajojen spastisuuden vähentämiseen voidaan käyttää myös ns. dynaamisia alaraajaortooseja. Ortoosilla pyritään edistämään raajojen motorista toimintaa sekä vähentämään muiden nivelten kompensoivia liikkeitä.