CP-vamma
CP-vamma (cerebral palsy) tarkoittaa sikiön tai pienen lapsen aivoille tapahtunutta pysyvää vaurioita.
CP-vamma vaikeuttaa tahdonalaisten liikkeiden hallintaa ja asennon ylläpitämistä. Vamma voi aiheuttaa pelkästään liikkumisen vaikeuksia, mutta usein siihen liittyy myös muita neurologisia ongelmia.
CP-vamma ei ole kehitysvamma, mutta kehitysvammaisilla henkilöillä voi esiintyä CP-vammaisuutta. Vamma voi vaihdella pienestä toimintahäiriöstä vaikeaan monivammaisuuteen. CP-vammaisia on Suomessa arviolta noin 10 000.
CP-vamma vaikuttaa koko kehoon
CP-vamma on ensisijaisesti kehon liiketoimintoihin liittyvä vamma. Se vaikeuttaa asentoon asettumista ja sen ylläpitämistä, lihasjänteyttä ja liikkeiden ohjailemista. Raajojen lisäksi CP-vamma voi aiheuttaa lihasjäykkyyttä myös suun alueella, mikä vaikeuttaa puheen tuottamista.
Atetoosiksi kutsutaan tilaa, jossa esiintyy lähes jatkuvasti pieniä tai suuria tahattomia liikkeitä erityisesti kasvoilla tai käsissä, mutta myös muun vartalon alueella. Lisäksi voi esiintyä äkillisiä ja kivuliaita lihasjännityksen vaihteluita (dystonia tetraplegika -tila), jolloin koko kehon asennon ja liikkeiden hallinta vaikeutuu merkittävästi.
Karkeamotoriset toiminnot - GMFCS-luokittelu
CP-vammassa liikeoireiden asteet vaihtelevat lievästä hankaluudesta vaikeisiin liikkumisen haasteisiin. CP-vammaisen liikuntavammassa käytetään Gross Motor Function Classification Scale (GMFCS) -luokitusta, joka kertoo karkeamotorisen liikkumisen tason asteikolla 1-5, jokaisessa ikäryhmässä. Luokittelutason perusteella voidaan osoittaa hoidon tavoitteet, apuvälinetarpeen myöntämisen laajuus ja henkilön kyvyt arjessa. Terveydenhuollon ammattilaiset voivat diagnosoida CP-vamman motoristen taitojen ja liikkumishäiriöiden tason ja haasteet arjessa. Koska liikkumiskyky riippuu iästä, GMFCS erottaa myös eri ikätasot (0–2, 2–4, 4–6, 6–12 ja 12–18 vuotta). Alta löydät yleisen yhteenvedon kaikenikäisille.
GMFCS I
Kävelee ilman rajoituksia
Lapsi voi liikkua itsenäisesti ortoosin kanssa. Liikkuvuus ei ole juurikaan rajoittunutta, Urheileminen on mahdollista myös myöhemmin lapsuudessa (6–12-vuotiaat). Tässä iässä voi ilmetä nopeus-, koordinaatio- tai tasapainorajoituksia.
- Pystyy kävelemään sisällä ja ulkona sekä kiipeämään portaita, käyttämättä käsiä tukena
- Pystyy suorittamaan tavallisia toimintoja, kuten juoksemaan ja hyppimään
- Heikkoutta nopeudessa, tasapainossa ja koordinaatiossa
GMFCS II
Rajoittunut kävely
Lapsi voi liikkua itsenäisesti tietyin rajoittein, ortoosin avulla. Lapsi voi varhaislapsuudessa seistä ja kävellä vakaalla alustalla. Epätasainen maa tai ulkoympäristö voi kuitenkin olla haastavampi, jolloin lapsesi saattaa tarvita kävelyn apuvälineitä, kuten kävelytelinettä. Portaiden nouseminen on mahdollista ottaen tukea kaiteesta. Vanhemmilla lapsilla (6–12-vuotiaat) liikkumisen apuväline voi olla tarpeen urheilussa.
- Kykenee kävelemään sisällä ja ulkona ja nousta portaita ottaen tukea kaiteesta
- Vaikeuksia liikkua epätasaisilla, kaltevilla pinnoilla tai väkijoukoissa
- Kykenee heikosti juoksemaan tai hyppäämään
GMFCS III
Kävelee apuvälineen kanssa
Lapsi voi liikkua itsenäisesti kävelyn apuvälineen avulla, kuten kyynärsauvoilla, kävelykepeillä, rollaattorilla tai pyörätuolilla. Lapsesi onnistuu nousemaan portaita yhdessä aikuisen kanssa. Kun lapsi on hieman vanhempi (6–12 vuotta), hän onnistuu joskus nousemaan portaita itsenäisesti portaiden kaiteiden avulla. Pidemmillä matkoilla tai epätasaisella alustalla lapsi saattaa tarvita pyörätuolia. Liikuntaan tai urheiluun osallistumiseksi myöhemmin lapsuudessa (6–12-vuotiaat) liikkumisen apuvälineet, kuten pyörätuoli, voivat olla tarpeen.
- pystyy kävelemään liikkumisen apuvälineiden kanssa sisätiloissa ja ulkona tasaisilla pinnoilla
- saattaa kyetä nousemaan portaita ottaen tukea kaiteesta
- saattaa kyetä kelaamaan manuaalista pyörätuolia (voi vaatia apua pitkillä etäisyyksillä tai epätasaisilla pinnoilla)
GMFCS IV
Käyttää liikkumismenetelmiä, jotka vaativat fyysistä apua tai sähköistä apuvälinettä
Lapsella on rajoittunut kyky liikkua itsenäisesti, mutta sähköpyörätuoli mahdollistaa sen. Istuessaan lapsi tarvitsee tukea. Lapselle voi olla tarpeen käyttää kylpyistuinta. Joissakin tapauksissa kävely voi olla mahdollista kävelytelineen avulla, mutta suunnan ja tasapainon muutokset epätasaisella alustalla voivat aiheuttaa ongelmia. Sisätiloissa, esimerkiksi kotona tai koulussa, lapsi käyttää aktiivipyörätuolia tai sähköpyörätuolia. Liikuntaan tai urheiluun osallistuminen edellyttää toisen henkilön apua tai mukautettuja liikkumisen apuvälineitä, kuten sähköpyörätuolia.
- kävelykyky vakavasti rajoittunut jopa apuvälineillä
- käyttää pyörätuolia suurimman osan ajasta ja voi ohjata omaa sähköpyörätuolia
- voi liikuttaa itseään seisomisen apuvälineillä, kuten kävelytelineellä
GMFCS V
Kuljetetaan manuaalipyörätuolilla kaikissa tilanteissa
Lapsi liikkuu pyörätuolissa tai kulkee rattaissa. Rajoitteita tahdonalaisissa liikkeissä. Lapsi ei kykene itsenäiseen pään tai vartalon asennon hallintaan 2. ikävuoteen asti. Myöhemmin lapsuudessa pään ja asennon hallinnan kontrollointi on mahdollista rajoitetusti. Varhaislapsuudessa (2–4 vuotiaana) lapsi pystyy usein seisomaan tai istumaan vain rajoitetusti, liikkumisen apuvälineistä huolimatta. Joskus lapsi voi liikkua itsenäisesti erityisesti varustetulla sähköpyörätuolilla. Aikuiset tai pitkälle sopeutuneet liikkumisen apuvälineet, kuten sähköpyörätuolit, tarjoavat tukea liikuntaan tai urheiluun myöhemmin lapsuudessa (6–12-vuotiaana).
- Fyysisiä vammoja, jotka rajoittavat tahdonalaisten liikkeiden hallintaa ja kykyä ylläpitää pään ja kaulan asentoa painovoimaa vastaan
- Heikentynyt toiminnallisuus kaikilla motorisen toiminnan alueilla
- Ei kykene istumaan tai seisomaan itsenäisesti, edes yksilöidyillä apuvälineratkaisuilla
- Ei kykene kävelemään itsenäisesti, saattaa kyetä käyttämään sähköistä liikkumisen välinettä
Kuntoutus olennainen osa CP-vamman hoitoa
Kuntoutus on olennainen osa CP-vamman kanssa elämistä, ja se aloitetaan jo varhain lapsuudessa normaalina osana arkea. CP-vammaa ei voi parantaa, mutta kuntoutuksella ja yksilöllisillä apuvälineillä voidaan tukea ja kehittää itsenäistä toimintakykyä ja arjessa selviytymistä. Kuntoutustarve jatkuu koko eliniän.
Fysioterapiassa sekä kotihoidossa esimerkiksi spastisuutta voidaan hoitaa toiminnallisella sähköstimulaatiolla (FES-laite) tai Exopulse-puvulla. Sähköstimulaatiossa heikkoja ja CP-vammassa tyypillisesti oireilevia jäykistyneitä ja toimimattomia lihaksia aktivoidaan toistuvasti matalaenergisillä sähköimpulsseilla.
Vammasta ja sen vakavuudesta riippumatta jokaisella ihmisellä on oikeus olla pystyasennossa päivittäin. Pystyasennon hyödyistä on tehty useita tutkimuksia. Seisominen tukee mm. kehon fysiologista kehitystä ja toimintoja sekä kommunikaatiota ja vuorovaikutusta, aistinvaraista tulkintaa, tarkkaavaisuutta, unenlaatua ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Pystyasentoa voidaan tukea esimerkiksi ortooseilla, kävelytelineellä tai seisomatelineellä.
Liikkumisessa pyörätuoli tai sähköpyörätuoli sekä erityiset pää-jalkaohjainratkaisut antavat mahdollisuuden liikkua myös haastavammassa liikuntavammassa.